tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kirje äidille!


Olen paljon miettinyt suhdettamme viimeisten kuukausien aikana.  Kun olin lapsi sinä olit minun tärkein ihminen, en olisi voinut elää ilman sinua. Turvauduin aina sinuun sillä isään en voinut, koska aina kun isä oli kotona hän oli rakkaansa seurassa, alkoholin. Sinua en ole koskaan nähnyt humalassa ja koin seurasi turvalliseksi. Olin hiljainen, ujo ja kiltti lapsi. Leikin paljon yksin ja minulla oli hyvä mielikuvitus. Minun oli vaikea ystävystyä toisten lasten kanssa, sillä en kehdannut tuoda heitä kotiini. Koulussa minua kiusattiin/syrjittiin uskonnollisen taustani vuoksi. Minua ahdisti se ympäristö jossa elin, alkoholismi ja siihen yhdistettynä uskonto, mutta en tiennyt muusta.

Kun menin ylä-asteelle alkoi koulu olla kivaa, koska tuli uusi ympäristö ja uudet kaverit. En kertonut uskonnollista taustaani kuin parille läheisimmälle kaverille. Kun olin 8. luokalla kokeilin ensimmäisen kerran alkoholia. Juominen oli heti mun juttu, se oli ulospääsy siitä tuskasta mitä koin kotona. Opin salaamaan juomiseni sinulta ja valehtelin tekemisiäni. Ylä-asteen jälkeen minut kastettiin uskontoon, sillä tein niinkuin kuuluu. En halunnut olla muita huonompi enkä halunnut tuottaa sinulle häpeää. En tiennyt mitä haluan, kunhan olin sinulle mieliksi.

Kun olin 18 vuotias niin erään kerran juomiseni lähti käsistä. Olimme kaverin kanssa sellaisessa seurassa josta emme tunteneet kaikkia. Heräsin silloin seuraavana aamuna sieltä kämpiltä jossa olimme juoneet. Olin alasti enkä muistanut yhtään mitä oli tapahtunut. Olin varma että juomaani oli laitettu jotain ja minut on raiskattu. Mutta en uskaltanut kertoa kenellekään. Pelkäsin kertoa sitä sinulle ja pelkäsin mitä siitä voi seurata uskonnon takia, joten olin hiljaa.

Olen aina miettinyt mitä sinä ajattelet ja toiminut niin että sinulla on hyvä mieli. Olen niellyt sen miten olet arvostellut minun ulkonäköäni, kritiikkiä olen saanut sinulta mutta en kehuja. En uskaltanut tuoda ilmi mitä ajattelen varsinkin jos oli kyse uskonnosta. Teininä monesti olisin halunnut olla vapaa ja häpesin koko uskontoa. En uskaltanut sanoa sitä ääneen, sillä minut oli opetettu siihen ettei ole muuta vaihtoehtoa elää. Uskonto on aina ollut sinulle tärkeä mutta mulla se ei ole koskaan ollut sydämessä. Silti elin siinä mukana 31 vuotta, koska mulla ei ollut rohkeutta lähteä pois.

Vasta vuosi sitten kun olin raitistunut minnesota hoidon myötä aloin kipuilla kaikista näistä asioista. Minua ahdisti, mun ei ollut hyvä olla missään. Sinulle koitin kertoa miten koen asiat ja menneisyyteni, mutta sanoit ettet ymmärrä minua ja että aika kuultaa muistot. Yhtäkkiä se äiti joka mulla oli ollut, tuntui vieraalta. Rupesin näkemään sinut erilailla. Ihan kuin se sumu jossa olin aina ollut olisi lähtenyt haihtumaan ja mä näin todellisuuden. Näin kuinka olin aina alistunut sinun tahtoon ja miellyttänyt sinua. Enää en halunnut tehdä niin ja aloin irrottautumaan. Kun huomasit tämän sanoit miksi en enää kunnioita sinua.

Minun kipuilu vuosi sitten meni siihen pisteeseen, että muutaman kerran alkoi tuska ja ahdistus purkautua raivona. Sinun ei tarvinnut sanoa kuin yksi arvosteleva kommentti niin mulla napsahti päässä ja aloin huutaa, itkeä ja heitellä tavaroita. En kestänyt enää kuulla sitä miten mua kontrolloidaan ja painostetaan. En jaksanut enää! Sinä ihmettelit, etkä ymmärtänyt mikä mun on. Mulla oli mitta täynnä!

Otin sinuun etäisyyttä ja aloin tekemään päätöksiä jotka tuntuvat musta hyvältä ja oikeilta. Ajattelin että minulla on vihdoin oikeus elää niin kuin itse haluan. Vihdoin mulla oli rohkeutta lähteä pois sellaisesta elämästä, jossa mun ei ollut hyvä olla. Tähän kuului avioliitto, uskonto ja suhde sinuun. Kerroin sinulle mitä aion tehdä ja kovasti yritit minua saada muuttamaan mieleni. Sinun mielestä tein elämäni virheen, mutta mä itse tiedän mikä mulle on parasta ja missä mun on hyvä olla.

Tiedän, että olen tällä hetkellä sinulle häpeäksi. Sinulla on tytär joka ei elä niinkuin sinä odotat. Sinulla on tytär joka sairastui alkoholismiin, raitistui ja alkoi elämään omaa elämäänsä. Tytär joka vihdoin kokee voivansa hengittää vapaasti. Sinulla on tytär joka kaipaa tervettä äitisuhdetta, mutta tietää ettei sitä koskaan tule saamaan.

Sanoit minulle kun erosin uskonnosta, että rakastat minua mutta et hyväksy mun tapaa elää. Ja valintani vuoksi et ole kanssani tekemisissä. Minulle on helpotus kun saan olla vapaasti oma itseni, eikä kukaan tai mikään pakota mua. Olen surullinen kun minulla ei ole koskaan ollut äitiä johon voisin aidosti tukeutua, joka kannustaisi minua ja hyväksyisi minut sellaisena kun olen. Itse pyrin olemaan tällainen äiti omalle pojalleni.

Olen tällä hetkellä rikki näistä kaikista asioista, mutta olen samalla kuitenkin helpottunut.. vihdoin mulla on elämä josta voi nauttia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onnettomasta onnelliseksi..

Aikamoisten henkisesti rankkojen asioiden läpi sitä on taistellut, että voin tänään sanoa olevani onnellinen. Paljon menetyksiä ihmissuht...