keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Rikkinäisestä ehjäksi..


Mulla on viime päivinä pyörittänyt mieltä kaikki ne asiat mitä olen käynyt viimeisten kuukausien aikana läpi elämässäni. Mulla on nyt hyvä ja vapautunut olo, mutta samalla kuitenkin ristiriitainen olo. Ristiriitainen olo tulee varmasti siitä, kun elänyt tietyn vakaumuksen mukaan ja sieltä jäänyt tietty ajatusmaailmaa. Mutta enää mun ei tarvi elää niin. Siksi erosin tästä uskonnosta, koska se ei tuntunut omalta. Mutta huomaan, että se tietty ajatusmaailma on kuitenkin jäänyt ja välillä tulee tosi ahdistava olo. Sitten tajuan, että mä elän nyt mun omaa elämää vapaana tästä ajatusmaailmasta ja että mun ei enää tarvii kokea ahdistusta. Näitä tunteita voi olla vaikea kuvitella, ellei ole kokenut vastaavaa. Henkisesti raskasta ja aikaa vievä prosessi työstää. Vihdoin rohkeutta olla se kuka olen ja samalla kohdata se todellisuus mitä mun ratkaisulla oli.

Jos en olisi sairastunut alkoholismiin ja mennyt minnesota hoitoon, en varmaan koskaan olisi herännyt näkemään asioita eri tavalla. Olisin vain ihmetellyt mun epämääräistä pahaa oloa, enkä olisi tajunnut mistä kaikki johtuu. Voin jo ennen sairastumistani alkoholismiin henkisesti huonosti. Silloin mulla ei ollut ymmärrystä pahaan olooni.

Pari vuotta söin masennuslääkkeitä ihan turhaan, luulin olevani masentunut vaikka totuus oli muuta. Se henkinen paha olo, sen tunteen pystyy hyvin muistamaan ja sitä tunnetta mä en enää koskaan halua! Hoidon jälkeen kun toipumiseni eteni, aloin näkemään asiat toisin.

Olen aiemmin jo kertonutkin minkä asioiden kanssa olen kipuillut viimeisen vuoden aikana. Läheisriippuvuus suhde äitiini, kuinka hän omalla toiminnallaan on muhun vaikuttanut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Esimerkiksi se, että mulla on huono itsetunto koska en ole saanut äidiltä koskaan kehuja mutta kritiikkiä kyllä, erityisesti mun ulkonäöstä. Musta on tuntunut etten kelpaa sellaisena kun olen, enkä ollut tyytyväinen itseeni. Mun on edelleen vaikea ottaa kehuja vastaan. Tai se kuinka hän on kontrolloinut ja painostanut mua erilaisissa asioissa. Yksi ehkä eniten ahdistusta tuottava asia on ollut kaikki se mikä on liittynyt uskontoon.

Kyllä nämä asiat mieltä pyörittää ja olen ajatellut, että niin kauan kun niitä nousee pintaan ne pitää käsitellä. Niitä ei saa sulkea pois. Se vie aikansa! Olen niistä puhunut ääneen ja olen nyt muutaman kuukauden aikana päässyt eteenpäin. Mutta vielä on matkaa jäljellä.. Olen kuin vaasi, joka on tippunut ja mennyt palasiksi..nyt niitä palasia liimataan paikoilleen.. ehkä jonain päivänä olen ehjä, mutta en virheetön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onnettomasta onnelliseksi..

Aikamoisten henkisesti rankkojen asioiden läpi sitä on taistellut, että voin tänään sanoa olevani onnellinen. Paljon menetyksiä ihmissuht...