perjantai 8. joulukuuta 2017

Vuosi raittiina..


5.12.17 mulla tuli raittiutta vuosi. Se on mulle tärkeä ja iso asia. Se matka minkä olen nyt kulkenut on ollut kaikkea muuta kuin mitä odotin vuosi sitten. Nyt kun katson taaksepäin elämääni, niin olen elänyt koko ikäni sumussa, alkoholismin varjossa. Tänä vuonna tuo sumu on alkanut hälventyä.

Viimeinen kuukausi on nyt mennyt uuden elämän tilanteen opettelussa. Ensimmästä kertaa elämässäni asun omillani. Se on ollut vapauttava tunne. Voin elää nyt niin kuin musta tuntuu hyvältä. Tietenkin olen oireillut avioerosta, pitkä liitto takana ja on ollut surua ja sekavia tunteita, mutta se kuuluu tähän prosessiin. Sekä on ollut henkisesti raskasta kokea se kohtelu, että olen kuin kuollut monille ihmisille kun erosin uskonnosta. Paljon on ollut ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Vie tietenkin aikansa käsitellä omassa mielessä nämä asiat. Mutta kaikesta huolimatta kuitenkin mulla on hyvä olo.

Välillä meinaan unohtaa sen tärkeän asian, että elää tässä hetkessä, päivä kerrallaan. Huomaan, että ajatusmaailmani lähtee siihen vanhaan minään joka meinaa antaa pelolle vallan, joka epäilee itseään, eikä uskalla nauttia siitä hyvästä jota elämässä on.
Onneksi kuitenkin nyt tiedostan tämän ja osaan pysäyttää ajatukseni..palautan itseni tähän hetkeen ja ajattelen ettei mun tarvi tietää kuin se mitä on nyt. Mun tarvii luottaa itseeni ja että olen ansainnut nauttia elämästä.

Olen saanut edun olla mukana viimeiset kolme kuukautta läheisriippuvaisten ryhmässä työkokeiluni myötä ja se on antanut mulle todella paljon. Siellä olen saanut käytyä läpi menneisyyttäni ja vertaistukea. Sieltä olen saanut uusia ajatusmalleja, kuinka käsitellä asioita terveellä tavalla ja kuinka rakentaa uutta ehyttä minää. Ja että on hyvä miettiä missä tuntee olevansa hyvä ja kehua itseään, kasvattaa itsetuntoaan. Luottamus itseensä ja siihen että asiat kyllä järjestyy aina.

Olen kiitollinen siitä etten luovuttanut tämän matkan varrella, mitä tähän vuoteen mahtuu. Pahimpina kipuilu hetkinä olisi ollut helpompi alkaa juomaan ja turruttaa tunteet kuin kohdata ne. Nyt voin hyvillä mielin kiittää raittiista päivästä ja vuodesta! Toipumiseni ja itseni hoitaminen jatkuu edelleen..

1 kommentti:

  1. Tuo on erittäin mielenkiintoinen toimintamalli, jossa ryhmä ihmisiä pitää sinua kuolleena. Sinulla voi olla asiaan erilainen näkemys kun sisäpiiriläinen olet ollut, mutta minusta tuo kuulostaa jo lähtökohtaisesti siltä, ettei sinua hyväksytä yhteisöön sellaisena kuin olet. Tuo toiminta ei poikkea millään tavalla median luomasta naiskuvasta, että vain nollakoon, tietynväriset silmät/-hiukset yms yms. ominaisuudet omaavina olet kelpuutettu ja jos et omaa niin olet jollain tavalla vääränlainen.

    Yhteiskuntamme rakentuu kummasti kiusaamiselle. Aina juhlapuheissa jaksetaan hehkuttaa tasa-arvoa ja kaikille yhtälaisia mahdollisuuksia, mutta totuus on kuitenkin hyvin kaukana tästä teoriasta. Vain tietynlaisena olet oikeutettu menestymään ja kuulumaan piireihin. Meidän muiden on vain tyydyttävä sivustakatsojan rooliin, samalla kun pureskelemme terapiassa sitä harhakäsitystä itsestämme, että muka olisimme jollain tavalla viallisia.

    Toisinaan tuohon sorrun itsekin, mutta valtaosan ajasta olen sitä mieltä, että muiden leimaamana olenkin ainoa normaali ja muut elävät jossain harhaisessa ihmemaassa, jota en vain pysty ymmärtämään.

    Älä lannistu, erilaisuus on vahvuus. On meidän etuoikeus nähdä asiat pintaa syvemmältä ja olla olla seuraamatta tyhjänpäiväisiä trendejä, jotka toiset luovat vain pitääkseen itsensä kiireisenä ja jotteivat ehtisi havahtumaan siihen, miten tyhjää heidän elämänsä onkaan niiden (toisten luomien) pinnallisten arvojen saavuttamiseksi!

    VastaaPoista

Onnettomasta onnelliseksi..

Aikamoisten henkisesti rankkojen asioiden läpi sitä on taistellut, että voin tänään sanoa olevani onnellinen. Paljon menetyksiä ihmissuht...