maanantai 17. heinäkuuta 2017

Puoli vuotta sitten...


Mulle syttyi halu kertoa alkoholismista ja aloin kirjoittaa julkisesti blogia elämästäni.. en silloin tiennyt saanko jutuilleni lukijoita, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt puolen vuoden aikana. Tietenkin alussa lukijamäärät nousivat hurjasti, mutta viime aikoina on tasoittunut. Myös kirjoitustahtini on hiipunut alku kuukausista. Kirjoitan sitä mukaa miten toipumiseni edistyy ja kuukaudet ovat olleet vaihtelevia, välillä todella rankkoja ja synkkiä, välillä taas ollut helpompaa, mutta sitä se toipuminen on. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni puhua tunteistaan ja ajatuksistaan, eikä hautoa niitä sisällään. Blogini lisäksi kirjoitan elämästäni myös omalla FB-sivulla Jeminan elämää.

Olen iloinen ja saanut voimaa kaikesta positiivisesta palautteesta ja kiitoksista. Blogini idea on että kirjoitan itselleni, mutta haluan samalla antaa ymmärrystä ja vertaistukea. Olen myös monta kertaa itse kokenut sen, että kun on avoin ja puhuu rehellisesti tunteistaan, varsinkin toisille raitistuneille alkoholisteille, kuinka heiltä saa ymmärrystä ja huomaa että se mitä koen kuuluu toipumiseeni.. en ole yksin tunteideni kanssa vaikka välillä siltä tuntuu. Olen paljon työskennellyt myös oman läheisriippuvuuteni kanssa ja se on ollut rankka matka.

Luin tunnelukoista ja tein testin, jossa näin omat vahvimmat lukkoni ja näitä aloin työstämään. Vahvimmat minulla oli alistuminen ja hyväksynnän haku. Olen alkanut irrottautumaan siitä etten enää alistu niiden ihmisten kontrollointiin, jotka niin mulle tekevät. Se on ollut vaikeaa mutta helpottavaa.  Olen alkanut pitämään puoliani ja ilmaisemaan itseäni, välillä teen sen itkien, sillä samalla puran menneisyyden pahaa oloa, varsinkin jos vastassa on läheinen.

Olen myös jollain tasolla kapinoinut, sillä olen ollut niin hukassa itseni kanssa näitä asioita läpikäydessä. Tietyt asiat ja ratkaisut mitä on nuoruudessa tehnyt on nyt noussut pintaan, olenko tehnyt niin vain miellyttääkseni toisia vai omasta tahdosta yms. Se on ollut haastava käydä läpi, mutta olen tunnustellut miltä mikäkin tuntuu ja miettinyt asioita eri näkökulmista.

Itselleni isoin haaste työstää on oma itsetunto. Aiemminkin olen siitä kirjoittanut, olen lapsuudesta asti kärsinyt huonosta itsetunnosta, mikä johtuu mun tunnelukoista. Mutta nyt viime viikon aikana luin pari artikkelia, jotka olivat kuin juuri mulle tehty. Poimin niistä itselleni tärkeimmät ja tein niistä omat motot. Joita luen päivittäin, jotta ajan kuluessa ne olisivat mulle itsestään selviä asioita. Erityisen tärkeä itselleni oman itsetuntoni parantamisessa on se että: ikinä et voi todellisuudessa tietää, mitä muut ajattelevat, joten tärkein – mutta myös vaikein – askel on olla välittämättä muiden ajatuksista. Opettele siis arvostamaan itseäsi, äläkä anna muiden määritellä itsetuntoasi!

Mulle vapauttava ajatus löytyy tästä tekstistä:
"Minäkuva perustuu menneisyyteen, kun minä elää nykyisyydessä. Meidän mielemme vapautuu minäkuvan vankilasta, ja tämä vapautuminen on sarja hämmennyksen askelia. Se, mitä me luulimme olevamme, ei yhtäkkiä sidokaan meitä. Aikamoinen ihme. Mitä useammat minäkuvan osat poistuvat, sen enemmän me tajuamme, että me emme tiedä, keitä me olemme. Mutta tämän tietoisuuden kanssa tulee toinen, vielä vahvempi ja lujempi tietoisuus: minun ei tarvitse tietää, sillä minä olen elämä itse. Minun ei tarvitse määritellä itseäni, enkä edes voisi tehdä sitä, sillä olen avoin ja koko ajan virtaava. Minä olen minä."

Tässä vielä mun uudet motot :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Onnettomasta onnelliseksi..

Aikamoisten henkisesti rankkojen asioiden läpi sitä on taistellut, että voin tänään sanoa olevani onnellinen. Paljon menetyksiä ihmissuht...