Tekstit

Puoli vuotta sitten...

Kuva
Mulle syttyi halu kertoa alkoholismista ja aloin kirjoittaa julkisesti blogia elämästäni.. en silloin tiennyt saanko jutuilleni lukijoita, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt puolen vuoden aikana. Tietenkin alussa lukijamäärät nousivat hurjasti, mutta viime aikoina on tasoittunut. Myös kirjoitustahtini on hiipunut alku kuukausista. Kirjoitan sitä mukaa miten toipumiseni edistyy ja kuukaudet ovat olleet vaihtelevia, välillä todella rankkoja ja synkkiä, välillä taas ollut helpompaa, mutta sitä se toipuminen on. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni puhua tunteistaan ja ajatuksistaan, eikä hautoa niitä sisällään. Blogini lisäksi kirjoitan elämästäni myös omalla FB-sivulla Jeminan elämää.

Olen iloinen ja saanut voimaa kaikesta positiivisesta palautteesta ja kiitoksista. Blogini idea on että kirjoitan itselleni, mutta haluan samalla antaa ymmärrystä ja vertaistukea. Olen myös monta kertaa itse kokenut sen, että kun on avoin ja puhuu rehellisesti tunteistaan, varsinkin toisille raitis…

Mistä olen kiitollinen..

Kuva
Musta tuntuu etten osaa kirjoittaa enää niinkuin pari kuukautta sitten.. tosin olen nyt käsitellyt sellaisia asioita joista en halua kirjoittaa julkisesti, sillä niihin liittyy muita henkilöitä ja saattaisin loukata heidän yksityisyyttään. Kuten arvata saattaa, niin oma läheisriippuvuuteni.

Nyt olen siinä vaiheessa, että tauko asioiden käsittelyssä on paikallaan.. oma menneisyys ja lapsuus nostaa pintaan niin paljon negatiivisuutta, hämmennystä, vihaakin.. en halua ilman apua mennä syvemmälle.. Sen aika koittaa myöhemmin. Olen kuitenkin jotain edistystä itseni kanssa saanut aikaiseksi.

Olen herännyt näkemään tiettyjä asioita, mikä on mitenkin muhun vaikuttanut jne. Nyt on aika elää tässä hetkessä eikä enempää menneisyydessä. Olen muuttanut sen mitä voin. Vielä on paljon työstettävää, mutta etenen päivä kerrallaan.. joudun tietoisesti muuttamaan ajatusmaailmaani tietyissä asioissa, jotta eheyden. Ajan myötä varmasti myös itsetuntoni paranee..

Sain edun vierailla tällä viikolla Liika…

Minä läheisenä..

Kuva
Kaikki jotka mun blogia on lukenut tietävät, että oon myös lähäri (läheisriippuvainen)..sillä olen alkoholisti perheestä.. Itse olen herännyt nyt toipumisen myötä enemmän omaan läheisriippuvuuteni.

Ennen hoitoon menoa tiesin että kärsin läheisriippuvuudesta, mutta Lapualla mulle tietenkin avautui se kuinka olen käyttäytynyt itse alkoholistina ja mistä kaikki johtuu.. se oli helpotus. Nyt viime kuukausina on mieltä pyörittänyt oma käyttäytyminen lähärinä, tunnelukot lapsuudesta jne.. tunnelukkoihini olen perehtynyt ja tiedostan ne nyt paremmin. Ja koitan muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja käytöstä sen mitä pystyn ja on tarvetta. Enkä pois sulje sitä ajatusta ettenkö joudu vielä menee terapiaan asiasta puhumaan..aika näyttää!

Mutta yksi mulle tärkeä asia on ollut nyt irrottautuminen. Mistä? Mun vanhemmista. Alkoholisti perheessä lähärinä olo on kuin olisi myös alkoholisti mutta henki ei haise viinalle.. käytös on hyvin samaa.. kontrollointia! On se tietenkin paljon muutakin, mutta mulla t…

Tunnelukkoni

Kuva
Tein eilen tunnelukkotestin ja tulos ei ollut yllättävä, toisaalta se oli helpotus. Olen nyt toipuessa alkanut itseeni tutustumaan ja siitä on vaan seurannut tunteiden sekamelskaa. Tuntuu, että huonoja päiviä on paljon enemmän kuin hyviä. Ihan kuin olisin menettänyt kaiken ilon..tai no se oli menetetty jo ennenkuin lähdin hoitoon, mutta ei se kovin hyvin takaisin ole tullut. En muista, koska olisin ollut aidosti onnellinen. Hetkellisiä hyvän olon tunteita on ollut ja silloin tällöin hyviä päiviä, mutta ei mitään pysyvää hyvää.

Eilen jatkoin Tunne lukkosi kirjaa ja siellä tuli vastaan otsikko: tunnelukot ovat onnellisuutesi esteitä. Tarpeet ja halut ovat eri asioita. Tarpeidemme tyydytys johtaa onnellisuuteen. Halujemme tyydytys tuottaa mielihyvää. On tärkeää oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan. Mielihyvä on aina hetkellistä, halun tyydyttäminen aiheuttaa ohimenevän hyvänolon tunteen. Se ei kestä. Ja tämän oon monesti nähnyt!

Me haluamme usein asioita, joita meillä ei juuri nyt ole…

Työstän tunnelukkojani..

Kuva
Olen nyt alkanut lukemaan kirjaa Tunne lukkosi ja vaikka olen vasta kirjan alussa niin paljon siitä on saanut jo irti. Kirjassa sanotaan että, tunnelukot pohjautuvat sisäisiin uskomuksiin, joita meillä on itsestämme, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäätään. Tunnelukot saavat meidät uskomaan negatiivisia asioita itsestämme, toisistamme tai maailmasta.

Henkinen väkivalta jota olen kokenut lapsuudesta asti on tehnyt ison tunnelukon mulle. Aiemminkin olen asiasta kirjoittanut. Olen nyt viime aikoina asiasta maininnut vanhemmilleni, mutta tuntuu ettei siihen ole tullut ymmärrystä. Olen kuulemma vain liian herkkä, kun en kestä arvostelua. Nyt mulle on noussut taas pintaan huono itsetunto ja ulkonäkö kriisi. En ole tyytyväinen itseeni. Kovasti työstän sitä itsestäni pois, mutta aika avuttomalta tuntuu. Ehkä kun pääsen kirjassa eteenpäin saan hyvät työkalut siihen. Saisin sen tunnelukon auki ja voisin olla itsevarma. Ja ylipäätään tyytyväinen itseeni.

Nyt vasta sen käsittää, miten moni kok…

Kaikki aikanaan..

Kuva
Aikaa kuluu ja toipumiseni etenee vaiheittain. Kuukausi sitten mulla oli olo, että kaikki muutokset saisivat tapahtua heti. En millään malttanut odottaa. Ja samalla ajattelin liikaa asioita ja murehdin, se tietenkin veti synkäksi. Ja se johti siihen, että olisi tehnyt mieli jo luovuttaa.

Löysin sen mikä saa pysymään mieleni vireänä. Lenkkeily luonnossa, metsässä..kuunnella luonnon ääniä ja toisaalta nauttia sen hiljaisuudesta. En ajattele mitään, en varsinkaan huolia. Sieltä saan voimaa jaksaa eteenpäin..

Olen tietenkin myös sisäistänyt sen, ettei pidä kiirehtiä itsensä kanssa.. se luonteen piirre on syvällä ja sen kanssa saa tehdä töitä. Kyllä kaikki järjestyy ajallaan, sen olen nyt jo tässä kuukauden sisällä nähnyt ja sen tulee näkemään, kun vaan jaksaa uskoa siihen. Helppoa se ei ole, koska aina on ollut malttamaton. Mutta ei elämän uudelleen rakentaminen voi helppoa ollakaan.

Koskaan en ole pitänyt itseäni missään hyvänä. Toiset ovat aina olleet jossain hyviä, mutta en minä. En o…

Ole läsnä ja kuuntele..

Kuva
Viime aikoina aloin miettimään kaikkia asioita ja murheita niin, että vajosin synkkyyteen. Tiedän ettei se mitään hyödytä ja pitäisi mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Mutta minkäs teet, kun oma mieli sanoo toista kuin järki.

Viime viikonloppu oli mulle vaikea henkisesti. Mulla oli todella paha olla ja oli jo ihan luovuttaja fiilis. Sitten lauantai iltana alettiin mieheni kanssa juttelemaan kaikista asioista ja mä itkin toista tuntia huonoa oloani. Se helpotti, sen jälkeen oli helpompi hengittää. En voi olla kuin jälleen kerran kiitollinen miehelleni, että hän on rinnallani, tukemassa minua ja ymmärtää.

Toipumiseni on yhtä ylä- ja alamäkeä. Tunteet heittelee ja välillä niiden kanssa on ihan hukassa. Aiemmin ne pystyi sulkemaan pois, mutta nyt ne pitääkin kohdata. Mutta miten..? Varmasti pienin askelin. Olen aina elänyt niin, että asiat pitää olla heti selvillä, en sietänyt epävarmuutta. Nyt mun pitää edetäkkin pienin askelin, sietää sitä että kaikki ei olekaan selvää, mutta selviää ai…